maanantai 9. toukokuuta 2016
OMA ÄITI
Ei maailmassa parempaa
kuin oma äiti
olekaan.
Ne sanoo,
mies vaimostansa
äidin haluaa.
Äidin kyllä haluaa,
mut omalle lapselleen,
sillä tärkeämpää ei lapsella
olekaan,
kuin oma äiti
ollenkaan.
Kirjoitin tämän runon vuosia sitten äitini vielä eläessä ja asuessani Kuopiossa. Olin taas ollut pitkään teillä tietämättömillä, eikä ollut varaa äitienpäivä korttiin tai kukkapuskaan. Luin sen hänelle kuitenkin vapisevalla, krapulaisella ja katuvalla äänelläni sydän täynnä rakkautta.
Kuinka usein äiti auttoikaan hulttiopojan jaloilleen ruokkimalla, lainaamalla, pelkällä läheisyydellään. Nyt on äiti mennyt rajan taa ja jättänyt ainoastaan rakkaat muistot jälkeensä. Minäkin olen lopettanut hulttioelämäni n. 7 kuukautta sitten omasta tahdosta, A-klinikan ja 3. Sektorin toimijoiden avustuksella. Yksin en siihen olisi pystynyt. Olen kuitenkin raittiudessani vielä raakile, tyhjä taulu, paljon on vielä opittavaa ja itsekurissa pitämistä, elämän karikot kun tuppaa vanhan juopon niin usein sortamaan takaisin rakkaan pullonsa luo.
Kuitenkin yhteiskunta yrittää kaikin keinoin hankaloittaa päihteiden käyttäjiä pääsemästä irti päihteistään. Leikkaamalla heille niin tärkeistä päihdepalveluista tai eväämällä tukensa uusilta. Poliittiset päättäjät, kun eivät ymmärrä aikaa yhden vaalikauden jälkeen, eivätkä he osaa minkäänlaista matematiikkaa, mikä on ikävä kyllä huomattu jo kansankin keskuudessa. Yksikin selvinnyt päihdeongelmainen on taloudellinen voitto yhteiskunnalle. Sillä päihteet tuottavat aivan hirvittävän laskun yhteiskunnalle vuosi tasolla kerrannaisvaikutuksineen. Nykyisen kaltaista päihdepolitiikkaa harrastamalla eivät läheskään kaikki apua tarvitsevat pääse kaipaamaansa hoitoon tai kuntoutukseen. Vaan he jäävät menoeräksi yhteiskunnan rattaisiin. Tehkää nyt hyvät päättäjät menoerästä voimavara, ennen kuin tilanne on oikeasti täysin hallitsematon.
Vain äiti auttaa kadunmiestä selviämään selvään päivään. Kaikilla vaan ei ole äitiä, tai äitisuhde on huono, tai äiti on itsekin päihdekierteessä, kuka silloin auttaa?
> Pekka Kinnunen <
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti