JÄTTÄÄKÖ KAUPUNKI ITÄ-HELSINGIN JUOPOT JA SYRJÄYTYNEET OMAN ONNENSA NOJAAN?

Nythän on ollut käynnissä jo jonkun aikaa yhteistyössä kaupungin, kirkon eri laitosten ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken suunnitteluhanke Itä-Helsingissä toimivasta päiväkeskuksesta pähteiden käyttäjille, niiden lopettaneille ja muille syrjäytyneille.

Itse kävin yhteisövalmennusta juopon ominaisuudessa, jonka tarkoituksena oli kehittää toimintaa yllä mainituille ryhmille. Pohdittuamme asiaa päädyimme samankaltaiseen toimintaan.

Eli matalankynnyksen päiväkeskukseen, jossa kuitenkin on erilaisia toimia kuntoutumisen eri vaihelle.

Sekä ehdoton edellytys on, että keskus on auki myös ainakin perjantai ja launtai iltaisin aina puoleen yöhön asti. Sillä silloin repsahtamisvaara on kaikkein suurin. Eikä ainakaan Itä-Helsingissä ole mitään päihteetöntä toimintaa ko kohderyhmälle.

Päiväkeskuksessa on tarkoitus toteuttaa asiointiapua, erilaisia aktiviteettiryhmiä, kahvilatoimintaa, keskuksen on tarkoitus olla olohuone, jonne voi tulla seinien alkaessa ahdistaa. Viikonloppuiltaisin voi järjestää karaoke- ja/levytanssit. Keskuksessa olisi tarkoitus olla erilaisia pelejä, Biljardi ja mm lautapelejä. Myös tietokoneita ja apua niiden käyttöön vaikkapa erilaisten hakemusten tekoon.

Myös tiettyyn aikaan pienikestoista lastenhoitoa, että vanhempi pääsee hetkeksi rentoutumaan. Kahvilassa hinnat olisi ns omakustannehintoja eli tarkoitus ei ole rahastaa. Ehdoton edellytys keskukseen tulemiselle kuitenkin on sen hetkinen päihteettömyys.

Keskuksen toiminta toteutetaan pienellä palkatulla henkilökunnalla, vapaaehtoisilla ja vertaistuella.

Kaikki on suunniteltu valmiiksi puuttuu vain rahoitushakemus. Nyt kuitenkin kaupunki joka on ollut osana suunnitelmaa, kannattaa sinänsä ajatusta, mutta ei suostu antamaan tiloja keskuksen käyttöön. Kuitenkin kaupunki on suuressa osassa siinä, että Itä-Helsingissä on näin suuresti päihdeongelmaisia. Kaikkihan lähtee jo kaupunkisuunittelusta. Itä-Helsinkiin on aivan tietoisesti rakennettu paljon lähiöitä, jonne mm muualta tulleet vähävaraiset perheet on osoitettu asumaan.  

Jokaisen talon alakertaan on jätetty liiketila, jossa yleensä on vuokralaisena anniskeluravintola. Ostohelvetit on täynnä ravintoloita mm Kontulan ostari. Työttömien lapset tapaavat pihoilla, jengiintyvät, aloittavat päihdekokeilut vanhempiensa esimerkkiä noudattaen ja siinä on kierre valmis.

Kuitenkin kun tämä päiväkeskus kaupungin avustuksella, tai siitä huolimatta valmistuu, on kaupunki varmasti ottamassa kunniaa itselleen ja paistattelemassa valokeilassa.

Useimmiten päihteidenkäyttäjät haluaisivat lopettaa päihteiden käytön, mutta edellytyksiä Itä-Helsinki ei siihen hirveästi anna. Kapakat huutavat asiakkaita, kaverit ovat kaikki päihteidenkäyttäjiä, ei kertakaikkiaan ole paikkaa minne mennä. 

Juoppo on pirun herkkä, se valuu hetkessä takaisin juoppouteensa. Miten paljon yksi juoppo tekee kustannuksia yhteiskunnalle, eri sairauksinensa, jatkuvine katkaisuhoitoinensa, puhumattakaan väkivallasta, ilkivallasta, rikoksista, perheiden hajoamisesta, lapsien eri häiriöistä, huostaanotoista. Eli yksikin päihteetön päihteidenkäyttäjä tai ruotuun palanut syrjäytynyt, tuo kaupungille moninkertaisesti takaisin häneen sijoitetun summan, eikä ainakaan ole enää menoerä.

 Helsinki herää, kannattaako jättää heidät oman onnensa nojaan. OIKEESTI!

- Pekka Kinnunen -